Sähkömoottorien käyttö

Yleisimmin käytetty eri sähkömoottoreista on AC asynkroninen moottori (tunnetaan myös oikosulkumoottorina). Se on helppokäyttöinen, luotettava käyttää, halpa ja rakenteellisesti tukeva, mutta sillä on alhainen tehokerroin ja vaikea nopeuden säätö. Suuren kapasiteetin ja pieninopeuksisissa koneissa käytetään yleisesti synkronimoottoreita (katso synkroniset moottorit). Synkronimoottoreilla ei ole vain korkea tehokerroin, vaan niiden nopeus on riippumaton kuorman koosta ja riippuu vain verkon taajuudesta. Työ on suhteellisen vakaata. DC-moottoreita käytetään yleisesti tilanteissa, joissa tarvitaan laajaa nopeuden säätöä. Mutta siinä on kommutaattori, joka on rakenteeltaan monimutkainen, kallis hinta, vaikea ylläpitää eikä sovellu ankariin ympäristöihin. 1970-luvun jälkeen tehoelektroniikkatekniikan kehittyessä vaihtovirtamoottoreiden nopeudensäätötekniikka on vähitellen kypsynyt ja laitehinnat ovat laskeneet, jota on alettu soveltaa. Suurinta mekaanista lähtötehoa, jonka moottori voi kestää määritellyssä käyttöjärjestelmässä (jatkuva, lyhytaikainen, ajoittainen jakso) aiheuttamatta moottorin ylikuumenemista, kutsutaan sen nimellistehoksi. Sitä käytettäessä tulee huomioida tyyppikilvessä olevat määräykset. Kun moottori on käynnissä, on kiinnitettävä huomiota sen kuormitusominaisuuksien yhteensovittamiseen moottorin ominaisuuksien kanssa, jotta vältetään ylinopeudet tai pysähtyminen. Sähkömoottorit voivat tarjota laajan tehoalueen milliwateista kymmeniin tuhansiin kilowatteihin. Sähkömoottoreiden käyttö ja ohjaus ovat erittäin käteviä, sillä ne voivat käynnistyä, kiihdyttää, jarruttaa, peruuttaa ja pitää paikallaan. Yleissähkömoottorin lähtöteho vaihtelee nopeuden mukaan nopeudensäädön aikana.